 | ||||||||||||||||||||||||||||||||||
       
Schaumanista UPM-Kymmeneen!Sikuritehdas oli Wilhelm Schaumanin ensimmäinen teollisuusyritys, jonka perustalle aikanaan kehittyi Schaumanin suurteollisuus. Tänään Pietarsaaren Tehtaat ovat osa maailmanlaajuista metsäteollisuuskonsernia UPM-Kymmene Oyj:tä ja tehtaiden eri yksiköissä valmistetaan sahatavaraa, sellua ja voimapaperia.Oy. Wilh. Schauman Ab:n 100-vuotisjuhlan yhteydessä 1983 yhtiön hallitus päätti kunnostaa sikuritehtaan museoksi ja kesällä 1985 vietettiin Sikurimuseon avajaisia. Sikurimuseo on elävä muistomerkki siitä, mistä kaikki aikoinaan alkoi! SikuriKeski-Euroopassa yleisesti viljeltävän juurisikurin juurista saadaan paahtamalla, jauhamalla ja höyryttämällä kofeiinitonta kahvinvahviketta, sikuria. Kahvia edullisempana sitä käytettiin 1900-luvun vaihteen molemmin puolin yleisesti kahvinkeitossa kahvin vahvikkeena. Lisäksi se antoi kahville kauniin värin ja täyteläisen aromin. Sotien aikana sikuri oli tärkeä ainesosa esim. rukiista, ohrasta ja herneistä keitetyssä kahvinkorvikkeessa.Sikurilisäkettä tehtiin juurisikurista (Cichorium intybus), joka on monivuotinen, villinä Keski-Ruotsin korkeudelle saakka kasvava yrttikasvi.
Wilhelm Schauman 1857-1911 Wilhelm Schauman syntyi Pietarsaaressa 8.11.1857. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän opiskeli koneenrakennusta ja valmistui insinööriksi 22-vuotiaana. Valmistumisensa jälkeen hän toimi harjoittelijana mm. pietarilaisessa metallitehtaassa. Hän palasi kotikaupunkiinsa 1883 menetettyään hänelle jo aiemmin luvatun toimen Mäntän tehtaan teknisenä johtajana. Melko pian Pietarsaareen paluunsa jälkeen Wilhelm perusti sikuritehtaan, josta tuli hänen teollisen uransa ponnahduslauta. 1890-luvun puoliväliin saakka Wilhelm Schauman oli ennen kaikkea sikuritehtailija. Vähitellen hän laajensi toimintaansa mm. puutavaran vientiin, hinaus- ja sahaustoimintaan sekä aloitti sokerinvalmistuksen. Hän osallistui kiinteästi myös kaupungin muuhun liiketoimintaan. Hän johti Strengbergin tupakkatehdasta, joka oli Pohjoismaiden suurin savukkeiden valmistaja. Lisäksi hän hoiti vielä useita kunnallisia luottamustehtäviä. Tästä kaikesta hänelle myönnettiin 1907, tuolloin vielä melko harvinainen, vuorineuvoksen titteli tunnustuksena “yleishyödyllisestä ja menestyksellisestä toiminnasta teollisuusmiehenä”. Kun Wilhelm Schauman kuoli äkillisesti 14.11.1911 Saksan matkallaan, 54 vuoden ikäisenä, hän oli yli 2 miljoonan kultamarkan arvoinen.
Ensimmäiset sikuritehtaatEnsimmäinen tehdas  Tutustuttuaan muutamiin Saksassa ja Venäjällä toimineisiin sikuritehtaisiin Wilhelm Schauman anoi kaupungilta lupaa oman sikuritehtaan perustamiseen. Lupa myönnettiin 10.9.1883, jonka jälkeen hän aloitti sikurin valmistamisen Thodénin talon leivintuvassa Pietarsaaren keskustassa. Työntekijöitä oli 6-7 henkilöä. Ensimmäiset sikurierät tulivat markkinoille saman vuoden marraskuussa ja sikurin menekki oli hyvä alusta lähtien. Toinen tehdas  Sikurin valmistaminen osoittautui kannattavaksi liiketoiminnaksi ja Wilhelm Schauman ryhtyi välittömästi suunnittelemaan tehtaansa laajentamista. Hän anoi helmikuussa 1884 kaupungilta vuokratonttia tehdasrakennusta varten ja sai noin 5000 neliötä Alholmantien varrelta, Ristikarin lahden pohjoisrannalta. Hirsinen tehdasrakennus varastoineen valmistui jo saman vuoden syksyllä. Tuotanto käynnistyi erinomaisesti ja jo muutaman vuoden kuluttua Wilhelm Schauman oli Suomen suurin sikurin- valmistaja. Kolmas tehdas  Syyskuussa 1892 Wilhelm Schauman koki vakavan vastoinkäymisen tulipalon tuhotessa täydellisesti hänen tehdasrakennuksensa. Hän ei lannistunut, vaan aloitti heti uuden tehtaan suunnittelemisen. Jo muutamaa päivää palon jälkeen kaupunginvaltuusto päätti luovuttaa hänelle noin 12000 m2 alueen Alholmasta, satama- ja varastoraiteiden välistä. Syyskuun lopulla tehdasrakennuksen muuraminen aloittettiin ja palaneen tehtaan varastorakennukset siirrettiin Alholmaan. 28.1.1893 tehdas oli jo täydessä käynnissä. Wilhelm Schaumanin kolmannen sikuritehtaan sijainti lähellä satamaa oli yksi kannattavan liiketoiminnan perusedellytyksistä. Raaka-aine, sikurijuuri, tuotiin Alholmaan laivoilla. Myös valmiit tuotteet toimitettiin vielä kauan agenteille ja asiakkaille meritse, vaikka Pietarsaari oli liitetty rautatieverkkoon jo 1887. Sikuritehdas työllisti ja tuotti 1903 enemmän kuin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin: työntekijöitä oli 60 ja tuotanto lähes 1 400 tonnia paahdettua ja jauhettua sikuria. Toisen maailmansodan aikana tehdas koki lyhyen kukoistuskauden, kun sikuria käytettiin kahvinkorvikkeen tärkeänä ainesosana. Harvoin tehdas kuitenkaan oli käynnissä koko vuotta.
Sikurilisäkkeen valmistaminenSatamasta uuniin Sikuritehtaan ensimmäinen raaka-aine-erä tuotettiin Saksasta. Myöhemmin Belgiasta tuli tärkein tuontimaa, mutta sikurijuurta ostettiin myös Hollannista, Venäjältä, Virosta ja Puolasta. Maatalouskerhot alkoivat sittemmin viljellä myös sikuria, mutta valtaosa tehtaan raaka-aineesta saatiin ulkomailta.Sikurijuurikuutiot laivattiin irtotavarana Alholman satamaan, jossa ne lapioitiin säkkeihin ja kuljetettiin rautatievaunuissa tehdasvarastoon. Sieltä ne ajettiin rullavaunuilla ramppia pitkin paahtimon uunin päälle ja syötettiin paahtimiin. Parhaimmillaan uudessa tehtaassa oli kolme paahtouunia, joista kaksi on vielä jäljellä. Tehtaan kolmessa uunissa oli yhteensä 12 paahdinta kahdessa rivissä. Ylärivissä juuret paahdettiin puolivalmiiksi ja alarivin paahtimissa täysin valmiiksi. Sikurin tasaisen paahtumisen varmistamiseksi paahtimet pyörivät taukoamatta. Kymmentuntisen työpäivän aikana tehtiin tavallisesti kuusi paahtoa, joihin raaka-ainetta käytettiin noin 7 560 kg. Jauhaminen ja täyttö Paahdetut sikurijuurikuutiot tyhjennettiin jäähdytysvaunuihin, joissa ne saivat jäähtyä tunnin verran ennenkuin ne ns. elevaattorilla, hissillä, siirrettiin toisen kerroksen säiliöön. Sieltä kuutiot syötettiin alas myllyihin jauhettavaksi ja sen jälkeen seulottavaksi. Jauhettu ja seulottu sikuri kuljetettiin yläkerran kautta alas neljään täyttökoneeseen. Koneessa jauhe puristettiin kierukan avulla paperitötteröihin, jotka liimattiin kiinni käsin. Tässä työvaiheessa työskennellyt, yhdeksän naisen työporukka selvitti päivässä 12 000 tötteröä.Oma tötterökone Tötterötkin valmistettiin omassa tehtaassa valmiiksi painetuista tötteröarkeista. Arkit leikattiin leikkurilla sopiviksi kääreiksi, joiden toisessa päässä oli kielekkeitä. Kääreet liimattiin paperiputkiksi / tötteröiksi, jotka kerättiin suuriin pärekoreihin.48 tunnin höyrytys Täytetyt, yhden naulan (noin 425 g) tai puolen naulan painoiset tötteröt ravisteltiin, pinottiin laatikkoihin ja vietiin yhteen neljästä höyrykellarista, joihin mahtui yhteensä 30 000 kg sikuria. Sikurin höyryttäminen 60 asteessa antoi sille oikean värin ja koostumuksen. Lisäksi höyry kovetti tangot. Schaumanin ensimmäinen sikuri oli kuuleman mukaan venäläisen, kiinteän ja tiukkaan pakatun sikurin ja saksalaisen makean, pehmeän ja tahmean sikurin välimuoto.Laatikotkin tehtiin itse Lopuksi sikuritangot pakattiin laatikkoihin, jotka oli naulattu kokoon Schaumanin oman sahan pienistä laatikkolaudoista. Laatikkojen valmistamista varten tehtaalla oli katkaisusirkkeli ja mekaaninen naulauskone, joka yhdellä kertaa laatikkoon kahdeksan naulaa. Päivätarve oli 120 laatikkoa. Myöhempinä vuosina tötteröt pakattiin vanerilaatikkoihin ja pahvilaatikkoihin.
MarkkinointiSchaumanin sikuritehtaan menestyksen salaisuus oli tehokas markkinointi, korkea laatu ja kilpailukykyiset hinnat. Jo tehtaan toiminnan alkuvaiheissa Wilhelm Schauman hankki itselleen edustajia suurista kulutuskeskuksista kuten Helsingistä, Turusta, Tampereelta ja Viipurista. Hän matkusteli myös itse laajalti ympäri maata tarjoten sikuriaan kaupunkien ja maaseutujen kauppiaille.Wilhelm Schauman oivalsi kauniiden paukkausten huokuttelevan vaikutuksen asiakkaisiin. Jo 1885 ryhdyttiin käyttämään venäläistyyppisiä pakkauksia, joiden kuvituksena oli mitaleita ja muita koristuksia. Tehdas mainosti sikuriaan vuosikausia myös joka kodin varusteisiin kuuluneessa almanakassa. Lehti-ilmoituksiakin oli - mm. piirrettyjä sarjakuvia, joiden punaisena lankana oli sikuri.
Erikoistuotteet
Wilhelm Schauman kokeili jo 1885 kahvinkorvikkeen valmistamista rukiista ja tammenterhoista, mutta menestys jäi heikoksi. Pysyvänä erikoistuotteena tehtaalla oli juhlavampi sikurisekoitus Kaffino, jota myytiin rasioihin pakattuna. Kaffino-sekoitus oli välillä pois tuotannosta, mutta sen valmistus aloitettiin uudelleen 1930-luvun alussa. Kaffinoa valmistettiin karkeaksi jauhetusta sikurista erityisessä lieriö-sekoittimessa. Seoksen kiillon lisäämiseksi ja paakkuuntumisen estämiseksi sekoittimeen lisättiin parafiiniöljyä noin 1 dl 20-30 sikurikiloa kohti. Kaffino-seosta ei koskaan valmistettu suuria eriä ja siksi se pakattiin rasioihin käsin. Tavallista sikuria karkeampijakoisen Kaffinon hyvä puoli oli, ettei siitä jäänyt poroja kahvipannuun.
Wilh. Schaumanin Sikuri OyWilhelm Schauman oli itse määrännyt, että hänen omistamistaan teollisuuslaitoksista ja puuravarayrityksistä muodostetaan hänen kuoltuaan osakeyhtiö. Emoyhtiön purkamisen yhteydessä 1938 muodostettiin erityinen sikuritehdasyhtiö, Wilh. Schaumanin Sikuri Oy, jonka haltuun tehdas siirtyi 1.1.1938.Hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana toimi vuoteen 1953 saakka Wilhelm Schaumanin vävy Gustav Schütt. Hänen seuraajakseen tuli perustajan kaima, diplomiekonomi Wilhelm Schauman.
Sikurin vaihteleva menekkiSikurin myynti tuotti 1912-1937 vuotuista voittoa poistojen ja korkojen jälkeen. Toiminnan pienuuden takia sen tuottama kate oli kuitenkin merkityksetön koko yhtiön tulokselle. Toinen maailmansota antoi tehtaalle eräänlaista tekohengitystä kahvinkorvikkeen kysynnän noustessa voimakkaasti.Sikuriyhtiö solmi edullisen sopimuksen maan kahvipaahtimojen kanssa ja sai näin oikeuden paahtaa ja jauhaa 15 % maassa käytetystä sikuri- ja sokeri- juurikasmäärästä. Jalostettu tuote, kokonaista 570 tonnia huippuvuonna 1945, toimitettiin kahvikorviketehtaille. Sikuriyhtiö alkoi jälleen 1947 valmistaa sikuria omissa nimissään, mutta vain yhtenä vuonna - 1950 - tuotanto ylittii 200 tonnia. Vielä 1930-luvun lopussa tuotanto oli ollut 400 - 600 tonnia vuodessa. 1950-luvulla kävi selväksi, että sikurin aika oli lopullisesti ohi ja tehdasrakennukselle oli löydettävä muuta käyttöä. Vuosikymmenen keskivaiheilla kokeiltiin suolattujen maapähkinöiden valmistusta. Paahtimossa yhä jäljellä oleva kahvinpaahtouuni ostettiin juuri tähän tarkoitukseen. Tuotanto lopetettiin kannattamattomana muutaman vuoden kuluttua. Myöskään lastuvillalevyjen, ns. vilsa-levyjen, valmistus ei ajan oloon osoittautunut kannattavaksi: levyt katosivat kuvasta 1967. Tehtaan viimeinen tuote oli lähinnä turkiseläintarhoihin tarkoitettu lastuvilla. Kohonneet puunhinnat ja muiden materiaalien kilpailu panivat pisteen lastuvillan tuotannolle 1980. Viimeinen sikurierä valmistettiin Alhoman tehtaassa 11.1.-18.2.1960. Viimeinen 3 752 kilon sikurierä lähti tehtaalta vasta syyskuussa 1964. Maamme muista sikurinvalmistajista viimeinen oli lopettanut toimintansa jo vuodenvaihteessa 1956 - 1957. Nykyään enää vain vanhemmat henkilöt tuntevat sikurin ja ovat käyttäneet sitä kahvinsa vahvikkeena. Sikuritehtaalla tulee kuitenkin aina olemaan tärkeä sija Pietarsaaren ja ennen kaikkea Pietarsaaren Tehtaiden historiassa. Sikuritehtaan avulla Wilhelm Schauman loi perustan Schauman-yhtiölle, jonka yksiköt tänä päivänä ovat osa UPM-Kymmene-konsernia.
|
